Tämän vuoden talvi oli kaunis, muutamia kovia pakkasiakin oli. Lunta oli minun mieleeni ainakin kivasti.
Marras-joulukuussa pihamme lampeen alkaa ilmestyä jo ohut jääkerros. Pieni lumivaippa alkaa peittää maata, ja koko luonto alkaa vaipua uneen. Eläimet piiloutuvat omiin talvehtimispaikkoihinsa ja niitä näkee aina vain harvemmin talven keskellä.
Talvi kuitenkin etenee myös nopeasti, toki riippuen vuodesta. Uuden vuoden jälkeen lunta alkaa olla jo kunnon kerros, ja lammen jääkin jo kannattelee kunnon lumivaippaa.
Talven keskellä luonto luo omaa upeaa taidettaan. Kallioita peittää paksu jääkerros valuneen veden valuttua kalloin pintaa pitkin alas, ja kylmän ilman jäädytettyä se.
Kovalla pakkasella myös kuura tekee mielettömän kaunista jälkeä luontoon.
Lumi ja kylmä ilma luovat luontoon mitä kauneimpia ilmiöitä, mutta ne pitää vain osata huomata. Luonto rikastuttaa ajatuksia, mutta siitä jää paitsi, ellei sitä mene itse kokemaan. Itselläni luonnon kauneuden kruunaa vielä se, kun valokuvaan ja saan ikuistettua luonnon taideteokset.
Tällä hetkellä aletaan elää sitä aikaa, kun aurinko alkaa taas lämmittää meidänkin puoltamme maapallosta, ja ensimmäisiä kevään merkkejä alkaa ilmestyä.
Kevään tullessa, ja lumien sulaessa joet alkavat tulvia. Tulvat voivat myös aiheuttaa vahinkoa, kun suuri vesimassa lähtee leviämään joen reunojen ulkopuolellekin. Kovaa virtaava vesi kuitenkin tuo kohinallaan kevään omia ääniä maailmaan, ja on selkeä merkki kevään tulosta.
Kevään tuoma lämpö myös alkaa luomaan omaa taidettaan talven jättämistä jäljistä.
Ja kun ajatellaan vielä pidemmälle, lumet ovat sulaneet, ja maata alkaa peittää kukkameret. Kevään omat tuoksut valtaavat joka kolkan.
Kesäkin tulee, ja täyttää vehreydellään maiseman. Puut saavat talven ajaksi menettämänsä lehdet takaisin, ja luonto puhkeaa omaan kukkaansa. Kesä tuo lampeen aivan eri ilmeen kuin talvikuvissa.
